Bahá’u’lláhin uskon kukistamiseksi sulttaani ‘Abdu’l-Azíz päätti karkoittaa hänet syrjäiseen Akkon vankilakaupunkiin, joka sijaitsee Välimeren rannalla nykyisessä Israelissa. Ensin vartijat veivät Bahá’u’lláhin perheen ja seuraajat kuulusteltavaksi. Osa heistä tuomittiin Akkoon, kun taas toiset vietiin Kyprokselle Mírzá Yahyán kanssa.

Joidenkin maiden diplomaatit tarjoutuivat neuvottelemaan Osmanien hallituksen kanssa karkotuksen estämiseksi, koska Bahá’u’lláhin viisaus ja ‘Abdu’l-Bahán moitteeton luonne olivat tehneet heihin vaikutuksen. Vaikka Bahá’u’lláh oli kiitollinen näistä tarjouksista, hän kieltäytyi niistä.

Pieni Akkon kaupunki oli Osmanien valtakunnan pahamaineisimpien rikollisten ja poliittisten vastustajien viimeinen määränpää. Kokonaan muurien ympäröimässä kaupungissa oli vain kaksi sisäänkäyntiä, ja sen keskustaa hallitsi suuri vankilinnoitus. Juomaveden puutteen lisäksi Akko oli tunnettu saastaisista ja ahtaista kaduistaan, kosteista taloistaan ja lähes myrkyllisestä ilmastaan, jonka kerrottiin tappavan jopa lintuja.

Bahá’u’lláh, hänen perheensä ja seuraajansa saapuivat Akkoon 31. elokuuta 1868. Viranomaiset arvelivat, etteivät he selviäisi Akkon karuissa olosuhteissa kovin pitkään. Bahá’u’lláh vietti elämänsä viimeiset 24 vuotta tässä kaupungissa ja sen ympäristössä.

Elämä vankilassa

Sulttaanin vangitsemismääräys kielsi kaupungin asukkailta kaiken yhteydenpidon Bahá’u’lláhiin, koska bahá’í-usko haluttiin täydellisesti tukahduttaa. Kun tuomio oli luettu Bahá’u’lláhille, hänet kuljetettiin seurueineen vankilaan. Vankisellien törkyisyys, kuumuus, kosteus sekä niukka ja yksipuolinen ruoka ja likainen vesi sairastuttivat tulokkaat nopeasti.

Bahá’u’lláhin ja hänen perheensä sellit sijaitsivat vankilan luoteissiivessä, joka oli kuuma ja kolkko. Ikkunattomiin selleihin puhalsi ajoittain hyytävä merituuli.

Ensimmäisten kuukausien aikana vartijat noudattivat sulttaanin määräyksiä orjallisesti. Bahá’u’lláh eristettiin ja häntä valvottiin jatkuvasti. Ajan myötä vartijat kuitenkin alkoivat höllentämään rajoituksia, koska he olivat vaikuttuneita Bahá’u’lláhin ylevästä olemuksesta ja ‘Abdu’l-Bahán uhrautuvaisuudesta vankitoveriensa hoitamisessa.

Badí ja muut pyhiinvaeltajat

Kun uutinen Bahá’u’lláhin uudesta olinpaikasta kantautui muualle Lähi-itään, hänen seuraajansa kulkivat satoja kilometrejä tapaamaan häntä. Vain harva näistä pyhiinvaeltajista lopulta pääsi vahvasti vartioituun kaupunkiin – ja suurin osa heistä joutui tyytymään vilahdukseen Bahá’u’lláhista vankisellin kaukaisesta ikkunasta.

Bahá’í-vankien, erityisesti ‘Abdu’l-Bahán, erinomaisen luonteen ja käytöksen ansiosta viranomaisille kävi vähitellen selväksi, ettei heistä ollut uhkaa. Niinpä kuvernööri salli Bahá’u’lláhin ottaa vieraita vastaan. Heistä kenties tunnetuin oli 17-vuotias nuorukainen, Badí, joka sai Bahá’u’lláhilta erityistehtävän. Hän sai tehtäväkseen toimittaa henkilökohtaisesti Bahá’u’lláhin kirjeen Persian shaahille. Kirjeen toimittamisen jälkeen sotilaat murhasivat Badín kidutettuaan häntä muutaman päivän ajan.

Mírzá Mihdín kuolema

Perhettä kohtasi surullinen onnettomuus, kun Bahá’u’lláhin nuorin poika, 22-vuotias Mírzá Mihdí, putosi vankilan avoimesta kattoikkunasta puulaatikon päälle. Hän kuoli vain vuorokausi onnettomuuden jälkeen Bahá’u’lláhin käsivarsillle. Mírzá Mihdín viimeisenä toiveena oli, että hänen kuolemansa hyväksyttäisiin uhrilahjana, jotta ketään ei enää estettäisi pääsemästä Bahá’u’lláhin läheisyyteen. Pian hänen kuolemansa jälkeen viranomaiset sallivat Bahá’u’lláhin ja hänen perheensä muuttaa pois vankiselleistä.