Alkuperäinen artikkeli Bahá’í World News Service -uutissivustolla

Papua-Uuden-Guinean bahá’i-temppelin julkisivutyöt on saatu päätökseen. Viisi vuotta sitten aloitettu projekti edustaa valmistuessaan hartauden ja yhteiskunnallisen palvelun keskusta, joka on avoinna jokaiselle taustasta riippumatta.

Arkkitehtien Henry Lapen ja Saeed Granfarin mukaan suunnittelutehtävä oli haastavaa: millaista on universaali arkkitehtuuri maassa, jossa elää yli 700 erilaista kulttuuriryhmää? Lopulta suunnittelijat keksivät yhdistää julkisivuun paikallisen punontatekniikan, jota esiintyy kaikkialla Papua-Uudessa-Guineassa niin juhlatilaisuuksiin valmistetuissa koreissa kuin arkisissa matoissa. Julkisivun kuviointi symboloi samalla yhtenäisyyttä ja eri puolilta tulevien ihmisten kohtaamista.

Punontakuvio toistuu lisäksi rakennuksen teräsrakenteessa, jonka on suunnitellut saksalais-puolalainen Werkstudio-insinööritoimisto. Yhdeksään sisäänkäyntikatokseen kiinnittyvä kupumainen rakenne kohoaa korkeimmillaan 16 metrin korkeuteen.

Bahá’i-uskossa temppelit nähdään tärkeinä yhteiskunnallisina laitoksina, joissa toteutuu ajatus rukouksen ja palvelun yhdistämisestä. Tämä ajatus ilmenee laajemmin temppeliä ympäröivissä yhteisöissä, kun yhä useammat ihmiset kokoontuvat rukoilemaan ja pohtimaan keinoja yhteisönsä kehittämiseksi.