Kun Robertista tuli bahá’í naw-rúzina vuonna 1971, alkoi hänen elämässään uusi toiminnantäyteinen ajanjakso.

Pian tavattuaan Annan ja mentyään tämän kanssa naimisin, he lähtivät yhdessä pioneereiksi Suomeen marraskuussa 1975. Joillekin ulkopuolisille lähtö Ison-Britannian rannikolta saattoi näyttää hätiköidyltä, mutta se luonnehti Robertin ja hänen vaimonsa Annan tulevia yhteisiä seikkailuja.

Järkyttämätön, syvä halu palvella Jumalan asiaa sekä päättäväisyys ja toiminta tätä päämäärää kohti olivat Robertin elämänmittaisen palvelun ja bahá’í-uskolle omistautumisen tunnusmerkkejä. Aina kuullessaan kutsun toimimaan bahá’í-uskon hyväksi, Robert ei etsinyt hyväksyntää, vaan otti haasteen vastaan ja syöksyi palvelun kentälle. Keinojen tai erityisten taitojen puute ei koskaan estänyt hän, vaan pikemminkin vahvisti Robertin vakaata uskoa siitä, että Bahá’u’lláh tarjoaisi tarvittavan avun ja vahvistuksen. Usko yhdistettynä pelottomaan näkemykseen riittäisi.

Robert palveli monissa paikallisissa ja kansallisissa komiteoissa sekä useissa paikallisissa neuvostoissa vaimonsa Annan ja lastensa Astan, Erinin, Jamesin ja Laran rohkaisemana. Ennen Abhá-valtakuntaan siirtymistä hän palveli kaikin mahdollisin tavoin tekemättä numeroa itsestään.

Jopa ollessaan pyörätuolissa ja kärsiessään useista sairauksista, jotka veivät hänet meiltä liian aikaisin, Robert teki tutkimusta verkossa ja kirjoitti uskovien teoista kirjan, joka toimii inspiraation lähteenä, oppaana ja dokumenttina sankariteoista jokaiselle, joka sen lukee. Voimme olla varmoja, että jonain päivänä hänen omista teoistaan kirjoitetaan tarinoita rohkaisuksi niille uskoville, joiden halu palvella ylittää heidän näennäisen rajalliset resurssinsa.

Siinä missä jotkut näkevät tragedian siinä, että koronaviruksen aiheuttamat matkustus- ja kokoontumisrajoitukset estivät sukulaisia ja ystäviä todistamasta Robertin laskemista haudan lepoon, olisi hän itse varmasti ollut tilanteeseen tyytyväinen. Robert nimittäin rakasti livahtaa huomaamattomasti toisaalle aina silloin, kun huomio keskittyi liikaa häneen.

Robert, voit olla varma, että pidämme muistot elämästäsi palvelun polulla lähellä sydäntämme. Rukoile puolestamme, niin kuin me rukoilemme sinun puolestasi.

John ja Leena Jason