Elinvoimaiset ruohonjuuritason yhteisöt muodostavat perustan koko yhteiskunnan ja maailman pitkän aikavälin kehitykselle. Bahá’í-yhteisö on sitoutunut oppimaan siitä, miten erilaisissa olosuhteissa asuvat ihmiset voivat luoda vireitä ja ulospäin suuntautuneita yhteisöjä.

Vireään yhteisöön kehittyy vahva yhteisöllinen kulttuuri, joka on kaikille avoin ja heijastaa ykseyttä erilaisuudessa. Asukkaille on luontevaa käydä keskusteluja merkityksellisistä aiheista ja löytää tapoja tukea toisiaan arjen haasteissa. Yhteisön hartaudellisen luonteen kehittäminen ja palvelu kulkevat käsi kädessä ja niihin nivoutuu taiteiden ja luovan ilmaisun vaaliminen.

Yhteisörakentamisen keskiössä on bahá’í-yhteisön perustaman koulutusinstituutin kolme kasvatuksellista ohjelmaa, jotka tukevat osallistujien kykyä lukea omaa todellisuuttaan ja palvella lähiympäristöään. Kokonaisuus perustuu ikävaiheesta toiseen saumattomasti etenevään oppimiskokemukseen. Ohjelmien avulla pyritään luomaan yhteisöjä, joissa henkinen ja aineellinen kehitys kulkevat käsi kädessä, joissa muutosprosessin omistajuus on asukkailla itsellään ja jotka palvelevat kaikkien asukkaiden kyvykkyyden kehittämistä.

Suomessa yhteisörakentamisen ja kasvatuksellisten ohjelmien orastava kehitys on ottanut viime kuukausina uusia askeleita erityisesti Uudenmaan seudulla, jolla toimii nykyisin kolme kokopäiväistä koordinaattoria kasvatuksellisten ohjelmien vahvistamiseksi.

Lasten henkinen kasvatus edistää uusien sukupolvien hyvinvointia

Bahá’í-opetukset painottavat sitä, että lastenkasvatus tarvitsee ympäristön, joka tukee heidän henkistä kasvuaan. Lasten henkinen kasvatus onkin yksi bahá’í-yhteisön ydintoiminnoista. 5–11-vuotiaille suunnattujen lastentuntien kautta lapset tutustuvat moraalisiin ja henkisiin käsitteisiin, jotka ohjaavat heidän ajatuksiaan ja toimintaansa niin perheessä kuin kavereiden kanssa ja vähitellen suhteessa koko yhteisöön.

Uudenmaan seudulla lasten henkisen kasvatuksen koordinaattorina palveleva Kaisu-Leena Rajala kertoo, että lastentunnit ovat kaikille avoimia. 5–6-vuotiaiden kanssa lähdetään oppimaan yhdessä henkisistä ominaisuuksista, kuten anteliaisuus, ystävällisyys ja oikeudenmukaisuus. Lasten kasvaessa näiden ajatusten päälle tuodaan laajempia pohdintoja.

– Isompien, noin 7–8-vuotiaiden lasten kanssa tarkastellaan, mitä esimerkiksi tarkoittaa elää sopusoinnussa muiden kanssa tai mitä on hyvänä ystävänä oleminen, miten neuvotellaan ja palvellaan yhdessä, Kaisu-Leena toteaa.

Musiikilla, piirtämisellä ja askartelulla on tärkeä rooli hyveisiin tutustumisessa. Myöhemmässä vaiheessa materiaalissa käsitellään eri uskontojen perustajien elämää, pääopetuksia ja merkitystä koko ihmiskunnalle.

– Eri taustoista tulevia lapsia ilahduttaa se, että tunneilla perehdytään eri uskontoihin, Kaisu-Leena huomauttaa.

Lastentunnit auttavat lapsia ymmärtämään omaa arvoaan ja rooliaan maailmassa. Vanhemmat näkevät lastensa kehityksen ja ovat kiitollisia siitä, että heidän lapsensa saavat kasvatuksellista tukea yhteiskunnallisesti vaativissakin oloissa.

Suomessa ja Uudellamaalla on monia mahdollisia tapoja järjestää lastentunteja, ja kasvatusohjelmaa yritetäänkin lähestyä luovasti.

– Kaikille viikottaiseen lastentuntiin sitoutuminen ei ole mahdollista. Mukaan voi tulla myös vaikkapa viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina järjestettävien perhefestivaalien ja lastenleirien kautta. Niissä käsitellään näitä samoja teemoja, Kaisu-Leena mainitsee.

Varhaisnuorten henkisen voimauttamisen ohjelma vapauttaa muutosvoimaa

11–14-vuotiaiden varhaisnuorten henkisen voimauttamisen ohjelma on suunniteltu tukemaan ikäryhmää elämän tärkeässä kehitysvaiheessa. Ohjelma innostaa varhaisnuoria ymmärtämään omia kykyjään ja suuntaamaan energiansa myönteiseen muutokseen. Ohjelma rohkaisee varhaisnuoria toimimaan vastuullisesti ja palvelemaan yhteiskuntaa.

Sydney Tamankag, varhaisnuorten ohjelman koordinaattori Uudellamaalla, kertoo ohjelman antavan nuorille mahdollisuuden keskustella elämän suurista kysymyksistä ja kehittää ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

– Varhaisnuoret ovat täynnä energiaa. Ohjelma auttaa heitä suuntaamaan tuon energian toimintaan, joka edistää sekä heidän omaa että yhteisönsä kehitystä, Sydney sanoo.

Varhaisnuorten elämässä tapahtuu paljon muutoksia niin omassa itsessä kuin suhteessa vanhempiin ja kavereihin. Tässä ikävaiheessa herää myös perustavanlaatuisia kysymyksiä maailmasta ja elämän luonteesta. Toivo on keskusteluissa tärkeä käsite.

– Pohdimme, miten toivo näkyy päätöksissämme, ja miten sitä voi ylläpitää erityisesti silloin, kun jokin elämän osa-alueista muuttuu tai hajoaa kokonaan, Sydney jakaa.

Lastentuntien tapaan ohjelma syntyy ruohonjuuritasolla esimerkiksi kaupunginosaan tai kyläyhteisöön. Varhaisnuoria tukee vanhempi nuori tai aikuinen, joka palvelee ryhmän valmentajana ikäryhmän tarpeet tiedostaen.

– Ohjelmassa varhaisnuoret luovat moraalisen rakenteen ja kehittävät ilmaisutaitoaan ja muita taitoja ja kykyjä, jotka kantavat läpi elämän, Sydney pohtii.

Yksi tällaisista kyvyistä on tunnistaa ja sanoittaa rakentavia ja hajoittavia yhteiskunnallisia voimia ja niiden vaikutus omaan elämään.

Varhaisnuorten tutkiessa henkisten ja yhteiskunnallisten käsitteiden kautta omaa todellisuuttaan ja ympäröivää maailmaa he tunnistavat kehitystarpeita lähiympäristössään. Havaintojen tekeminen johtaa varhaisnuorten keksimiin palveluprojekteihin, joita valmentaja tukee. Taitojen kehittämisen ohella yhteinen palvelu syventää kaikkien osallistujien ystävyyssuhteita.

Yhteiskunnassa vallitsee tyypillisesti huolestunut kuva varhaisnuorista, ja julkisessa keskustelussa painotetaan nuorten haasteita.

– Jos varhaisnuoret kokevat heille osoitetun roolin tällaiseksi, sellaista käytöstä he myös toisintavat. Todellisuudessa heillä on paljon piileviä kykyjä, joiden kehittämisessä ja esiin tuomisessa heitä tulee auttaa. Se vahvistaa heidän itseluottamustaan ja suuntautumistaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jo nuoresta iästä alkaen. Ei tarvitse olla presidentti voidakseen vaikuttaa. Varhaisnuoret voivat vaikuttaa maailmaan jo nyt, Sydney innostuu.

Opintopiirit kehystävät yhteistä oppimista ja palvelemista

Kolmannen kasvatuksellisen ohjelman muodostavat nuorille ja aikuisille suunnatut opintopiirit. Ne tarjoavat kaikille halukkaille mahdollisuuden tutkia henkisiä ja moraalisia käsitteitä, jotka auttavat heitä ymmärtämään paremmin omaa identiteettiään ja mahdollisuuksiaan parantaa yhteiskunnallisia oloja toimimalla omassa lähipiirissään.

Opintopiirit toimivat foorumeina, joissa yksilöt keskustelevat ja kehittävät kykyjään toimia yhteisön rakentajina. Uudenmaan seudulla opintopiirien koordinaattorina palveleva Änisa Jansson kertoo, että opintopiireissä yksi ryhmän jäsenistä toimii ohjaajana, mutta kaikilla on omistajuus oppimisesta ja kaikki toimivat tasavertaisina jäseninä.

– Osallistujat oppivat toinen toisiltaan ja tukevat toisiaan. He kehittävät asteittain kyvykkyyttä palvella ihmiskuntaa, Änisa sanoo.

Pohtiessaan opintopiirien henkisesti voimauttavaa ilmapiiriä Änisa viittaa maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön korkeimman hallintoelimen, Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston sanoihin: ”Osallistujat alkavat mieltää itsensä oman oppimisensa aktiivisina edistäjinä ja keskeisinä toimijoina jatkuvassa pyrkimyksessä soveltaa tietoa yksilöiden ja yhteisöjen muuntumisen aikaan saamiseksi.”

Opintopiirikursseilla käytetään Ruhi-instituutin kehittämää kurssisarjaa, joka alkaa henkisen elämän peruskäsitteiden tarkastelulla. Kurssisarjan ensimmäinen kirja, Pohdintoja hengen elämästä, käsittelee pitkälti ihmisen identiteettiä henkisenä ja älyllisenä olentona. Materiaalin avulla osallistujat pohtivat muun muassa hyvien tekojen merkitystä maailman parantamiseksi, sielun käsitettä ja rukouksen tärkeyttä henkisyydelle.

Opintopiiri on luonteeltaan hyvin osallistava. Yksilö ottaa vastuun omasta henkisestä kehityksestään ja syventää ymmärrystään, mikä alkaa näkyä myös tekojen tasolla ja kyvykkyyden kehittymisenä. Yksilöiden oma muutosprosessi yhdistyy siten yhteisön muuntumiseen. Änisa korostaakin, etteivät opintopiirit sisällä vain teoriaa, vaan niillä on suora vaikutus yhteisön elämään.

– Osallistujat vievät opintopiireissä oppimansa käytäntöön. He osallistuvat esimerkiksi hartaustilaisuuksien järjestämiseen, vierailevat naapureiden luona ja tarjoavat tukea sitä tarvitseville. Tämä prosessi auttaa heitä näkemään itsensä aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa, Änisa toteaa.

Opintopiirin yhteydessä voi kokeilla erilaisia palvelutekoja ja toimia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteisön henkistä ilmapiiriä. Usein osallistujat avaavat oman kotinsa ja oppivat järjestämään hartaustilaisuuksia, joihin nivoutuu merkityksellisten keskustelujen käyminen siitä, miten lähiympäristön hyvinvointia voitaisiin lisätä.

– Suomalainen yhteiskunta on aika yksilökeskeinen. Toisten luona poikkeaminen ja lyhytkin merkityksellinen keskustelu vaalii yhteisöllisyyttä, Änisa pohtii.

Kuten lastentunneilla ja varhaisnuorten toiminnassa, opintopiireissä taiteita ja luovaa ilmaisua hyödynnetään keskeisten käsitteiden ymmärtämiseen. Taide on voimakas väline myös ystävyyden siteiden lujittamiseksi yhteisöelämässä.

Koordinaattorit kulkevat rinnalla

Koordinaattorien päällimmäinen toive on nähdä osallistujien kyvykkyyden kehittyvän koulutusinstituutin tarjoaman oppimiskokemuksen kautta. Lasten, varhaisnuorten ja aikuisten kasvatukselliset ohjelmat eivät ole vain koulutusta. Pohjimmiltaan ne ovat työkaluja, joilla rakennetaan henkisesti vireitä yhteisöjä ja luodaan siten kestävä pohja oikeudenmukaiselle ja yhdistyneelle maailmalle.

Lastentuntiopettajat, varhaisnuorten valmentajat ja opintopiiriohjaajat voivat kääntyä koordinaattorien puoleen kaikissa kysymyksissä ja pohdinnoissa, jotta niitä voidaan tutkia yhdessä.

Koordinaattorit kulkevat kasvatuksellisissa ohjelmissa palvelevien ihmisten rinnalla. Tämä varmistaa, että kukaan ei jää yksin. Jotkut tarvitsevat tukea suunnittelemiseen, jotkut myös ideoiden toteuttamiseen ja keskustelujen käymiseen uusien ihmisten kanssa.

– Kuljemme opettajien, valmentajien ja ohjaajien rinnalla arjessa ja kaikessa palvelussa. Opimme ystävien kanssa heidän ponnistuksistaan ja siitä, miten muuntumisprosessi näkyy elämässä. Osa on halunnut aloittaa opintopiirin ohjaamisen ensimmäistä kertaa, toiset ovat jo hyvin kokeneita ohjaajia, Änisa jatkaa

Vastikään kokopäiväisen palvelun lasten henkisen kasvatuksen koordinaattorina aloittanut Kaisu-Leena kiinnittää huomiota valppauden tarpeeseen.

– Uudellamaalla on ollut pitkään lastentunteja ja opettajat ovat hyvin kyvykkäitä. Koordinaattorina täytyy olla hereillä sen suhteen, millaisia tarpeita opettajilla on ja löytää niihin yhdessä ratkaisuja. Esimerkiksi löytää lisää henkilöitä, jotka haluavat toimia lastentuntiopettajina yhdessä jonkun toisen henkilön kanssa.

– Yksi tarve on pohtia yhdessä opittua, varsinkin jos palvellaan hyvin samankaltaisessa tilanteessa, Änisa lisää.

Eräässä naapurustossa Helsingissä on viime kesän aikana alkanut uusia kirjan 1 opintopiirejä. Useat osallistujat ovat olleet henkisestä kasvatuksesta ja yhteisörakentamisesta kiinnostuneita vanhempia, jotka etsivät keinoja maailman parantamiseen ja huomanneet sen alkavan omasta perheestä ja naapurustosta.

Yhteisörakentamisen ponnistuksissa tämä merkitsee uutta kehitysaskelta. Aiemmin käytiin keskusteluja yksilöiden välillä. Nyt on alettu oppia siitä, miten perheet voivat tulla yhteen pohtimaan lasten henkisen kasvatuksen tarpeita ja järjestämistä.

– Uutena ilmiönä nähdään myös rinnakkaisia prosesseja. Perheissä lapset saattavat olla lastentunneilla ja vanhemmat opintopiirissä. He käyvät rinnakkain omaa henkisen kasvun prosessiaan, Kaisu-Leena toteaa.

– Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt mukaan näkemään tätä prosessia läheltä ja oppimaan heidän kanssaan, Änisa kertoo.

Sydney keskittyy varhaisnuorten toiminnan ja nuorten liikkeen tukemiseen. Kollegojensa tavoin hän keskustelee laajasti monenlaisten ihmisten kanssa.

– Yritän jatkuvasti laajentaa ymmärrystä siitä, mitä varhaisnuorten toiminta on. Tutustumme uusiin varhaisnuoriin ja perheisiin. Käymme myös keskusteluja koulujen kanssa, Sydney jakaa.