Elämä vankilan ulkopuolella
‘Abbúdin talo Akkossa
Bahá’u’lláh muutti perheineen vankilan ulkopuolelle ‘Údí Khammárin taloon, joka on nykyään osa suurempaa ‘Abbúdin taloa. Heille annettu tila oli aluksi niin pieni, että kolmetoista henkilöä joutui nukkumaan samassa huoneessa. Tässä talossa Bahá’u’lláh ilmaisi tärkeimmän teoksensa, Kitáb-i-Aqdasin eli Kaikkein pyhimmän kirjan. Teoksessa Bahá’u’lláh määrittelee bahá’íta koskevat lait, luo perustan bahá’í-uskon hallintojärjestykselle ja esittää tulevaisuudennäkemyksensä maailmanlaajuisen sivistyksen kehittymisestä.
Samana vuonna ‘Abdu’l-Bahá avioitui persialaisen Munírih Khánumin kanssa. Vaatimaton hääseremonia pidettiin perheen kotona, minkä jälkeen bahá’ílle suopea talon omistaja Ilyas ‘Abbúd laajensi huoneistoa poistamalla kahden talon välisen seinän.
Huone, jossa Bahá’u’lláh ilmaisi tärkeimmän teoksensa, Kitáb-i-Aqdasin
Bahá’u’lláh ei voinut vierailla vapaasti ihmisten luona, sillä hän oli kotiarestissa ja yhä vanki. Hänen julkisena edustajanaan toimi ‘Abdu’l-Bahá, joka palveli isäänsä kaikin tavoin. ‘Abdu’l-Bahá otti pyhiinvaeltajat vastaan ja auttoi heitä valmistautumaan tapamiseensa Bahá’u’lláhin kanssa. Hän myös tapasi kaupungin viranomaisia, huolehti perheen päivittäisistä asioista ja työskenteli väsymättä bahá’íden olojen kohentamiseksi. Hänen omistautuneisuutensa sai Akkon vihamielisen väestön vähitellen arvostamaan Bahá’u’lláhia ja bahá’íta.
Akveduktin uusiminen
Akkon vanha akvedukti
Kuten muissakin kaupugeissa, Akkon asukkaiden kasvava kunnioitus Bahá’u’lláhia kohtaan sai heidät usein kääntymään hänen puoleensa, kun he kaipasivat neuvoa. Erään tällaisen tapaamisen merkeissä kaupungin kuvernööri pyysi Bahá’u’lláhilta lupaa saada palvella häntä jollakin tavalla. Bahá’u’lláhin toive oli, että kuvernööri korjaisi kaupungin rapistuneen akveduktin, jotta se voisi jälleen kuljettaa puhdasta vettä kaupunkilaisille.
Lähtö Akkosta ja saapuminen Mazra‘ihin
Bahá’u’lláhin huone sijaitsi ‘Abbúdin talon Välimeren puoleisella seinustalla. hän käveli usein kuvassa näkyvällä parvekkeella tervehtien kadulla kulkevia seuraajiaan ja katsellen merta. Hän kaipasi kuitenkin vehreyttä ja luontoa.
Paikalliset viranomaiset pitivät Bahá’u’lláhia niin korkeassa arvossa, että lopulta he tarjoutuivat päättämään hänen kotiarestinsa ja sallivat hänelle pääsyn kaupungin muurien ulkopuolelle. Hän hyväksyi myönnytyksen vastahakoisesti ja muutti ‘Abdu’l-Bahán toiveesta maaseudulla sijaitsevaan Mazra‘ihin kartanoon.
‘Abdu’l-Bahá oli onnistunut vuokraamaan Bahá’u’lláhia varten pienen Mazra‘ih-nimisen kartanon, joka sijaitsi kuusi kilometriä vankilakaupungista pohjoiseen. Oltuaan yhtäjaksoisesti yhdeksän vuotta vankeudessa kaupungin muurien sisällä Bahá’u’lláh pääsi vihdoinkin maaseudulle kesällä 1877. Hän asui Mazra‘ihissa kaksi vuotta.
Bahá’u’lláh iloitsi suuresti talosta avautuneesta kauniista näkymästä ja puutarhan appelsiinipuista. Hän asui talossa perheensä ja kirjurinsa kanssa. ‘Abdu’l-Bahá ja hänen sisarensa Bahíyyih Khánum jäivät edelleen asumaan Akkoon, mutta he kävivät usein tapaamassa Bahá’u’lláhia.
Bahá’u’lláhilla oli nyt mahdollisuus tavata yhä enemmän pyhiinvaeltajia, jotka saapuivat kaikkialta Osmanien valtakunnasta ja Persiasta.
Toinen Bahá’u’lláhille rakas paikka sijaitsi myös Akkon kaupungin ulkopuolella. Bahá’u’lláh suosi tätä ‘Abdu’l-Bahán hankkimaa puutarhaa levähdyspaikkana etenkin elämänsä loppupuolella. Siellä hän saattoi irrottautua arjen huolista ja pyhiinvaeltajien tapaamisista. Puutarhan molemmin puolin virtasi puro, minkä vuoksi Bahá’u’lláh kutsui paikkaa ”vehreäksi saareksi”.
