Bahá’í-uskon Suojelija
Shoghi
Effendi
(1897–1957)
Bahá’í-yhteisön laajentuessa heijastamaan yhä enemmän ihmiskunnan monimuotoisuutta Shoghi Effendi palveli 36 vuoden ajan bahá’í-yhteisön johtajana. Hän edisti järjestelmällisesti yhteisön kehittymistä, syvensi bahá’íden ymmärrystä Bahá’u’lláhin opetuksista ja vahvisti yhteisön yhtenäisyyttä.
Varmistaakseen, että hänen ilmoituksensa voisi luoda yhdistyneen maailman, ja turvatakseen bahá’í-yhteisön yhtenäisyyden Bahá’u’lláh nimitti seuraajakseen ‘Abdu’l-Bahán ja antoi säädöksen Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston perustamisesta. ‘Abdu’l-Bahá puolestaan vahvisti Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston toimintaperiaatteet ja kirjoitti testamentissaan, että hänen kuoltuaan bahá’íden on käännyttävä hänen vanhimman lapsenlapsensa, Shoghi Effendin puoleen, jolle hän antoi arvonimen bahá’í-uskon Suojelija.
Sekä Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston että Suojelijan tehtäväksi annettiin soveltaa bahá’í-periaatteita, saattaa bahá’í-lait voimaan, suojata bahá’í-laitoksia ja mukauttaa bahá’í-usko jatkuvasti kehittyvän yhteiskunnan vaatimuksiin.
‘Abdu’l-Bahán kuolema marraskuussa 1921 oli Oxfordissa opiskelevalle Shoghi Effendille järkytys. Surun murtamana 24-vuotias Shoghi Effendi sai tietää, että hänen isoisänsä oli viimeisessä tahdossa ja testamentissaan nimittänyt hänet bahá’í-uskon Suojelijaksi. Vuodesta 1921 vuoteen 1957 saakka Shoghi Effendi omistautui täysin hänelle annettuun tehtävään. Hän ohjasi maailmanlaajuista bahá’í-yhteisöä sen muotoutumisvaiheen kriittisinä ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Shoghi Effendin johdolla Bahá’u’lláhin suunnittelema ainutlaatuinen järjestelmä yhteisön asioiden hoitamiseksi kasvoi nopeasti kaikkialla maailmassa. Hän käänsi alunperin arabian- ja persiankielisiä bahá’í-kirjoituksia englanniksi, kehitti bahá’í-uskon henkistä ja hallinnollista keskusta pyhässä maassa ja tarjosi tuhansissa kirjeissään syvällisiä käsityksiä sivilisaation henkisestä ulottuvuudesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Shoghi Effendin kirjoituksista avautuu tarkkanäköinen kuvaus ihmiskunnan tulevaisuudesta ja edistyksen haasteista.
Shoghi Effendi havaitsi jo varhaisessa vaiheessa, että Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston perustaminen edellytti bahá’í-uskon järjestäytymistä paikallisella ja kansallisella tasolla ympäri maailman. Niinpä bahá’í-uskon hallintojärjestyksen kehittäminen oli Shoghi Effendin huomion keskipisteenä. Bahá’í-laitosten kehittyessä ne kykenisivät kanavoimaan yhteisön inhimillisiä ja aineellisia voimavaroja ja tarjoamaan tarvittavat välineet Bahá’u’lláhin tulevaisuudennäkemyksen toteuttamiseen. Aluksi tarvittiin rakenne vaaleilla valittujen paikallisten ja kansallisten neuvostoille. Shoghi Effendi opasti näitä alkuvaiheessa olevia laitoksia hoitamaan monenlaisia tärkeitä toimintoja, kuten bahá’í-opetusten tunnetuksi tekeminen, kirjallisuuden julkaiseminen ja järjestäytyneen yhteisöelämän rakentaminen. Samalla hän ohjasi laitoksia harjoittelemaan Bahá’u’lláhin määräämää neuvotteluun perustuvaa päätöksentekoa.
Bahá’íden määrän ja toiminkyvyn kasvaessa Shoghi Effendi ryhtyi järjestelmällisesti edistämään ‘Abdu’l-Bahán suunnitelmaa bahá’í-uskon ulottamiseksi maapallon joka kolkkaan. Hänen toimitti useille kansallisille bahá’í-yhteisöille sarjan erityisiä suunnitelmia, joiden avulla bahá’í-usko kasvoi draamaattisesti.
Vuonna 1953 bahá’ít kykenivät aloittamaan Shoghi Effendin poikkeuksellisen kymmenvuotissuunnitelman, joka oli tavoitteiltaan ja kestoltaan kunnianhimoinen. Suunnitelma sai aikaan hämmästyttäviä tuloksia. ‘Abdu’l-Bahán kuollessa noin 35 maata oli avattu bahá’í-uskolle, ja niistä muutamilla oli alkeellinen organisaatio kansallisella tasolla. Shoghi Effendin kuollessa vuonna 1957 bahá’íta asui 219 itsenäisen valtion ja siirtomaan alueella. Vuoteen 1963 mennessä kansallisia henkisiä neuvostoja oli jo 56, mukaan lukien Suomessa. Paikallisia henkisiä neuvostoja oli jo yli 4 500, ja bahá’íta asui yli 15 000 paikkakunnalla.
Valtavasta velvollisuuksien ja vastuiden taakasta huolimatta Shoghi Effendi omisti kaiken mahdollisen ajan vastaanottaakseen pyhässä maassa vierailevia pyhiinvaeltajia. Hän rohkaisi ja neuvoi heitä ja jakoi uutisia yhteisön edistymisestä maailmanlaajuisesti.
Marraskuussa 1957 vieraillessaan Lontoossa Shoghi Effendi kuoli yllättäen 60-vuotiaana jättäen maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön surun valtaan. Hänen hautansa sijaitsee New Southgaten hautausmaalla Pohjois-Lontoossa. Nykyään se on rukous- ja mietiskelypaikka vierailijoille kaikkialta maailmasta.
Vaikka Shoghi Effendi menehtyi kesken kymmenvuotissuunnitelman, bahá’ít veivät suunnitelman menestyksekkäästi loppuun. Suunnitelman merkittävimpiin tavoitteisiin lukeutui Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston perutaminen, mikä toteutui huhtikuussa 1963, kun sata vuotta oli kulunut Bahá’u’lláhin ilmoituksesta riḍvánin puutarhassa.