Bahá’u’lláhin julistus ja uudet karkotukset
Bahá’u’lláhille kuulunut kaksiosainen kynäkotelo
Bahá’u’lláhin Bagdadissa viettämät vuodet olivat tuottoisia. Noina vuosina hän ilmaisi monia tärkeimmistä teoksistaan, kuten Kätketyt sanat, Varmuuden kirja ja Seitsemän laaksoa. Vaikka näissä kirjoituksissa viitataan hänen asemaansa Jumalan ilmaisijana, hän ei kuitenkaan ilmoittanut siitä vielä julkisesti.
Bahá’u’lláhin saama suosio Bagdadissa ja sen lähialueilla oli hämmästyttävää ja käsitti kaikki yhteiskuntaluokat. Persian hallinto pelkäsi, että pian tuo suosio leviäisi Persiaan ja sytyttäisi jälleen kiinnostuksen Bábin uskoon sen kotimaassa. Niinpä he painostivat Osmanien viranomaisia karkottamaan Bahá’u’lláhin vieläkin kauemmaksi Persian rajalta.
Huhtikuun lopussa 1863 Bahá’u’lláh leiriytyi seuraajiensa kanssa Bagdadin läpi kulkevan Tigris-joen rannalla sijaitsevaan puutarhaan, jolle hän antoi nimen Riḍván eli Paratiisi. Bahá’u’lláh kertoi puutarhaan kokoontuneille ystäville ja perheenjäsenille olevansa se kaikkien aikojen luvattu, jonka tulosta olivat ennustaneet niin Báb kuin muut aiemmat Jumalan ilmaisijat.
Matka Istanbuliin
Yksityiskohta Istanbulissa sijaitsevasta Hagia Sofiasta
Toukokuun 3. päivänä 1863 Bahá’u’lláh lähti ratsain perheensä ja joidenkin uskollisten seuraajiensa kanssa sotilaiden saattamana kohti Istanbulia. Kaupunki tunnettiin tuolloin nimellä Konstantinopoli ja se oli Osmanien valtakunnan pääkaupunki.
Bahá’u’lláhin lähdöstä surulliset Bagdadin asukkaat, uskonoppineet ja virkamiehet kerääntyivät joukoittain kaupungista johtavan tien ympärille jättämään hyvästit suuresti ihailemalleen Bahá’u’lláhille.
Bahá’u’lláhin maine oli kantautunut niin kauas, että karavaanin kulkureitin varrella asuvat kyläläiset tekivät kaikkensa päästäkseen kosketuksiin hänen kanssaan. Bagdadilaisten tavoin he osoittivat häntä kohtaan äärimmäistä ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta.
Taival Istanbuliin kesti lähes neljä kuukautta ja sisälsi myös kolmen päivän matkan höyrylaivalla Samsunin satamasta. Bahá’u’lláh saapui perheineen Istanbuliin 16. elokuuta 1863. Pitkästä matkasta huolimatta he viettivät kaupungissa vain neljä kuukautta.
Pääkaupungin väistämättömiin tapoihin kuului omasta aloitteesta antaa virkamiehille kallisarvoisia lahjoja erityispalveluksia vastaan. Bahá’u’lláh ei kuitenkaan suostunut lahjomaan ketään, mikä antoi hänen vihollisilleen tilaisuuden kylvää epäluuloa häntä kohtaan. Tämän seurauksena Bahá’u’lláh karkotettiin jälleen, tällä kertaa Edirneen.
Bahá’u’lláhin lapset
‘Abdu’l-Bahá, samoin kuin hänen sisarensa Bahíyyih Khánum ja perheen kuopus Mírzá Mihdí, olivat välittömästi tunnistaneet Bahá’u’lláhin Jumalan ilmaisijaksi. He palvelivat uhrautuvasti isäänsä koko tämän elämän ajan.
Nuori, 19-vuotias ‘Abdu’l-Bahá otti tehtäväkseen karavaanin hyvinvoinnin varmistamisen koko matkan ajan. Hän ratsasti aina seurueen edellä etsien seuraavaa leiriytymispaikkaa.
Bahá’u’lláhin uskolliset lapset, Bahíyyih Khánum sekä Mírzá Mihdí ja ‘Abdu’l-Bahá.
