Elämän tarkoitus ja sielun kehitys
Bahá’u’lláh opetti, että jokainen ihminen on kuin ”kaivos täynnään arvokkaita jalokiviä” – ehtymätön lähde, jonka runsaudesta kukaan ei ole täysin tietoinen. Jokaisessa ihmisessä on piilevänä kyky olla ystävällinen sanoissa ja teoissaan kaikkia kohtaan, olla rehellinen, oikeudenmukainen sekä ratkaista ongelmia neuvotellen. Elämän tarkoitus on kehittää näitä henkisiä ominaisuuksia päivittäisessä elämässä ja siten ”viedä eteenpäin alati edistyvää sivistystä”.
Ihminen on sekä aineellinen että henkinen olento ja molemmat puolet tarvitsevat kehittyäkseen kasvatusta.
Tiede ja koulutus huolehtivat aineellisen puolemme kehityksestä. Ihminen tarvitsee uskonnon tuomat henkiset opetukset ja moraaliset arvot kehittyäkseen henkisesti. Bahá’u’lláh kirjoitti: ”Vain kasvatus voi saada [ihmisen] paljastamaan aarteensa ja auttaa ihmiskuntaa niistä hyötymään”.
Bahá’í-usko opettaa, että jokaisen ihmisen velvollisuus on tutkia totuutta itsenäisesti ja löytää Jumalan lähettämä viimeisin uskonto. Noudattaessaan uskonnon määräyksiä ja kehotuksia, hän ei rajoita itseään, vaan uskonnon määräysten tarkoitus on vapauttaa ihmisen potentiaali eläimellisten rajoitusten kahleista. Bahá’u’lláh sekä vahvisti aiempien uskontojen opetuksia, että toi uusia opetuksia ja lakeja, jotka ovat olennaisia tälle vaiheelle ihmiskunnan kehityksessä.
Maallinen taipaleemme on bahá’í-opetusten mukaan vain pieni osa elämää, joka on ikuista.
Sielun ja ruumiin välinen erityinen yhteys kestää vain maallisen elämän ajan. Ruumiin kuoleman jälkeen sielu palaa Jumalan henkisiin maailmoihin ja kehittyy ikuisesti Jumalan armon varassa.
Teoksessaan Seitsemän laaksoa Bahá’u’lláh kuvaa, kuinka ihmisen elämä on matka kohti irrottautumista ihmisen alemman luonnon rasitteista ja kuinka todellinen onnellisuus tulee esiin vasta, kun ihmisen henkiset ominaisuudet ovat hänen käytöksessään vallitsevina. Bahá’u’lláh luettelee niitä tekoja, jotka johtavat ihmisen luonteen kehittymiseen:
Tuon etsijän tulisi myös pitää panettelua hirvittävänä erheenä ja pysyä erossa sen vallasta, sillä panettelu sammuttaa sydämen valon ja tukahduttaa sielun elämän. Hänen tulisi tyytyä vähään ja vapautua kaikista kohtuuttomista pyyteistä. Hänen tulisi vaalia niiden seuraa, jotka ovat luopuneet maailmasta, ja pitää ylvästelevien ja maailmallisten ihmisten kaihtamista erityisen arvokkaana etuna. Jokaisen päivän koitteessa hänen tulisi olla yhteydessä Jumalaan ja kaikesta sielustansa pysyä lujana rakastettunsa etsinnässä. Hänen tulisi polttaa pois jokainen niskoitteleva ajatus Hänen rakastavan mainintansa liekillä ja salaman nopeudella sivuuttaa kaikki muu kuin Hänet. Hänen tulisi auttaa kodittomia ja olla milloinkaan kieltämättä puutteenalaiselta apuansa. Hänen tulisi olla ystävällinen eläimille, saati sitten lähimmäisellensä, sille, joka on saanut puhumisen kyvyn. Hänen ei tulisi epäröidä uhrata elämäänsä rakastettunsa puolesta eikä antaa ihmisten arvostelun käännyttää itseään pois totuudesta. Hänen ei tulisi toivoa toisille sitä, mitä hän ei itsellensä toivo, eikä luvata mitään, mitä hän ei täytä. Kaikesta sydämestänsä hänen tulisi kaihtaa pahantekijäin seuraa ja rukoilla heidän syntiensä anteeksiantamusta. Hänen tulisi suoda anteeksi syntiselle ja olla koskaan halveksimatta hänen alhaista tilaansa, sillä kukaan ei tiedä, mikä hänen oma loppunsa on oleva.
Yksilön oma henkinen ja älyllinen kehitys on sidoksissa yhteiskunnan palvelemiseen. Yhteiskunta tulee rakentaa siten, että yksilöillä on kasvava kyky palvella.
Bahá’í-opetuksissa keskeinen ajatus on, että yksilön sisäisen luonteen kehittäminen ja ihmiskunnan palveleminen ovat elämän erottamattomia puolia. Shoghi Effendin sanoin:
Emme voi erottaa ihmissydäntä ulkopuolellamme olevasta ympäristöstä ja sanoa, että kun toinen näistä on uudistettu, niin kaikki on paremmin. Ihminen on orgaaninen osa maailmaa. Hänen sisäinen elämänsä muovaa ympäristöä ja on samalla itse vahvasti ympäristön vaikutuksen alainen. Toinen vaikuttaa toiseen, ja kaikki pysyvä muutos ihmisen elämässä on tulosta näiden kahden keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
Tämän valossa bahá’ít arvostavat elämälle merkityksellistä kaksitahoista tarkoitusta: huolehtia omasta henkisestä ja älyllisestä kasvustaan ja myötävaikuttaa yhteiskunnalliseen muutokseen.
Neuvotelkaatte keskenänne äärimmäisen ystävyyden ja täydellisen toveruuden hengessä ja pyhittäkää elämänne kallisarvoiset päivät maailman parantamiseen.
Bahá’u’lláh