Harri Peltola 1952–2024
Suomen bahá’í-yhteisön pitkäaikainen jäsen Harri Peltola siirtyi Abhá-valtakuntaan 72 vuoden iässä 16. lokakuuta 2024. Harrin elämä oli vivahteikas matka, jossa yhdistyivät älyllinen ja henkinen uteliaisuus, luovuus ja sitoutuminen bahá’í-uskon edistämiseen.
Harri syntyi 29. kesäkuuta 1952 Bostonissa, Yhdysvalloissa, suomalaisille vanhemmille. Koulunsa vauraan ja akateemisen helsinkiläisperheen esikoinen kävi Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa nuoremman veljensä kanssa. Yhdysvalloista Harrin elämään kantautui jo pienestä pitäen hyvä englanninkielen taito ja avara maailmankatsomus.
Harri, lempinimeltään Epeli, liittyi bahá’íksi 20-vuotiaana kesällä 1972, jolloin yhteisöön tuli 50 uutta jäsentä nuorille suunnatun projektin innostamana. Samana vuonna Harri aloitti opinnot Helsingin yliopistossa pääaineenaan englanti, mutta maailmaa laaja-alaisesti tarkastelevan ja uuden uskonnon omaksuneen nuorukaisen akateeminen kiinnostus siirtyi nopeasti uskontotieteeseen, jonka parissa hän myös teki varsinaisen työuransa. Uraauurtavan pro gradu -tutkielmansa Harri kirjoitti bahá’í-uskon julkisesta kuvasta Suomessa.
Monipuolisesti lahjakas ja älykäs Harri oli taitava kirjoittaja, kääntäjä ja viestijä. Vuonna 1975 hän ryhtyi ennakkoluulottomasti toimittamaan ja kustantamaan Suomen ensimmäistä bahá’í-aikakauslehteä, joka sai nimekseen Maailmankansalainen. Harri kirjoitti ja suomensi lehteen mielenkiintoisia ja ajankohtaisia tekstejä, jotka käsittelivät bahá’í-uskon historiaa ja Bahá’u’lláhin opetusten suhdetta yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ratkaisuihin.
Päätoimittajana hän kuvasi lehden mottoa seuraavasti: ”Maailmankansalaisen tarkoitus on kannustaa, innoittaa ja palvella ajattelevia ihmisiä heidän pyrkimyksissään löytää yhteyksiä aikamme elämän ja aikamme uskonnollisen julistuksen ja filosofian kanssa.” Vaikka lehteä julkaistiin lopulta vain neljän numeron verran vuosina 1975–1978, se tuki suomalaisten bahá’íden identiteettiä ja tietoutta nousevan maailmanuskonnon merkityksestä.
Vuosikymmenten aikana Harri osallistui useisiin bahá’í-teosten suomennoshankkeisiin hyödyntäen vahvaa kielitaitoaan ja kielentajuaan. Yksi merkittävimmistä teoksista oli Bahá’u’lláhin muistiot, joka julkaistiin Harrin suomentamana vuonna 2015.
1990-luvulta alkaen Harri vietti useita vuosia Virossa edistämässä bahá’í-uskon juurtumista maahan neuvostojärjestelmän hajoamisen jälkeen. Omalla kustannuksellaan hän hankki ja kunnosti kiinteistön Viron bahá’íden käyttöön. Vuonna 1999 hänet valittiin palvelemaan ensimmäistä kertaa muodostetussa Viron Bahá’íden Kansallisessa Henkisessä Neuvostossa.
Huumorintajunsa ja tarinankertojan lahjojensa avulla Harri rakensi yhteyksiä monenlaisiin ihmisiin. Hän oli vaikuttava ja omaperäinenkin puhuja, joka piti vuosikymmenten aikana lukuisia esitelmiä bahá’í-uskoon ja yleisesti uskontoon liittyvistä aiheista. Omassa elämässään hän toi bahá’í-uskoa esille hyvin rohkeasti ja luovasti. Esimerkkinä tästä oli Harrin nuoruusvuosinaan usein käyttämä takki, jonka selkämyksessä luki isoin kirjaimin BAHÁ’Í.
Eräs Bahá’u’lláhin ilmaisema kertomus Neljä laaksoa -teoksessa innoitti Harria pyrkimyksessä yhdistää tieteellinen ajattelu henkiseen maailmankuvaan. Tarinassa mystinen tietäjä vaeltaa matkakumppaninaan oppinut tieteilijä. Kaksikko saapuu Suuruden Meren äärelle. Jumalaan luottaen mystikko heittäytyy suoraa päätä aaltoihin, kun taas pelokas tieteilijä jää rannalle seisomaan oppineissa aatoksissaan, joita Bahá’u’lláh kuvaa ”veteen kirjoitetuiksi sanoiksi”. Mystikko rohkaisee tieteilijää unohtamaan oppineisuutensa ja astumaan todellisen tiedon valtamereen.
Muiden kykyjensä ohella Harri oli aktiivinen valokuvaaja. Musiikinystävänä hän keräsi laajan kokoelman bahá’í-musiikkia ympäri maailmaa. 1980-luvun lopulla hän tuotti bahá’í-muusikoiden Pohjantähti-yhtyeen musiikkia ja osallistui kappaleiden sanoittamiseen. Ennen kuolemaansa Harri oli suunnitellut rakentavansa kotistudion bahá’í-uskoa ja -musiikkia käsittelevien podcastien tuottamiseksi.
Harri vaikutti sekä Suomen että Viron bahá’í-yhteisöjen kehitykseen ja bahá’í-uskon tunnetuksi tekemiseen molemmissa maissa. Hänet muistetaan lempeydestään, innokkuudestaan ja pelottomasta elämänasenteestaan, joka rohkaisi muitakin löytämään tapoja palvella ihmiskuntaa. Harri haudattiin 16. marraskuuta 2024 perheensä ja bahá’í-ystävien saattamana Malmin hautausmaalle Helsingissä.
