Carroll Stormer 1931–2019
Alaskan bahá’i-pioneeri Carroll Stormer kuoli rauhallisesti pohjoiskalotilla pienessä norjalaisessa Birtavarren kylässä 29. lokakuuta 2019 tyttärensä Gerryn ja vävynsä Todd Nolenin läsnä ollessa.
Bonita Carroll Meyer syntyi 25. toukokuuta 1931 Coos Bayssä Oregonissa, meni naimisiin Boyd Stormerin kanssa vuonna 1950 ja muutti Alaskaan miehensä ja neljän lapsensa kanssa vuonna 1966. Carroll ja Boyd rakastivat ulkona liikkumista ja viettivät monia onnellisia hetkiä metsästäen ja kalastaen Alaskassa. Oli kyseessä sitten lohen kalastus, hirven metsästys, simpukan kaivaus tai karhun metsästys, Carroll oli aina valmis tarttumaan toimeen.
Carroll sanoi usein, että he olivat menneet Alaskaan rikastumaan. Näin oli tapahtunutkin, muttei odotetulla tavalla. Hän kertoi ihmisille, että he olivat ”rikastuneet löytäessään bahá’i-uskon”. Vuoden 1974 alussa heidän tyttärestään Gerrystä tuli bahá’i, ja hänen perässään seurasi perheen toinen tytär Janice. Tutkittuaan uskoa muutaman kuukauden ajan Carroll julisti itsensä bahá'iksi saman vuoden lokakuussa, ja kuukautta myöhemmin hänen aviomiehensä Boyd liittyi uskoon. Perhe asui muutaman kilometrin päässä Wasillasta pohjoiseen, ja heistä tuli aktiivisia Matanuska-Susitna Valleyn bahá’i-yhteisön jäseniä.
Vuonna 1978 Boyd ja Carroll täyttivät Alaskalle osoitetun viisivuotissuunnitelman (1974–1979) tavoitteen pioneerien lähettämisestä Suomeen muuttamalla ensiksi Saloon ja sen jälkeen Naantaliin. Vuonna 1983, kun Suomi oli asettanut tavoitteekseen avata maan pohjoisimmat osat uskolle, Stormerit lähtivät pioneereiksi Sodankylään. Boyd menehtyi vuonna 1985, ja Carroll muutti seuraavana vuonna 378 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen Altaan, Norjaan, jossa hän asui vuoteen 1991 asti. Muutama vuosi myöhemmin hän rakensi Nolenien maalle Angeliin pienen mökin, jota hän käytti tukikohtanaan toimiessaan pioneerina Venäjällä. Toddin ja Gerryn muutettua Norjaan Carroll vuokrasi itselleen asunnon Ivalosta, jossa hän asui aina silloin kun ei ollut Venäjällä.
Pioneerina Venäjällä 1991–2006
Bahá’it alkoi aktiivisesti opettaa uskoa pohjoiskalotin venäläisosassa vuonna 1989. Kaksi vuotta myöhemmin Carroll vieraili ensimmäisen bahá'i-ryhmän kanssa 3 500 asukkaan Lovozero-kylässä. Julkisen kokouksen jälkeen eräs kylästä tuleva henkilö sanoi: ”Olemme kutsuneet kyläämme monia ryhmiä ja tarjonneet heille vieraanvaraisuutta. Sitten he lähtevät ja meille jäävät kaikki ongelmat, jotka meillä oli ennen kuin he tulivat. Mitä sinulla on tarjota meille?” Carroll vastasi hiljaa, että hän aikoo muuttaa kylään, jos vain löytää itselleen asuinpaikan. Kokouksessa läsnä olevien paikallisten asukkaiden kesken puhkesi vilkasta keskustelua. He olivat innostuneita, ja yksi naisista kutsui Carrollin asumaan kotiinsa. Carroll muutti sinne kuukautta myöhemmin ja jäi Nadezhdan ja tämän miehen luokse, kunnes sai järjestettyä asumisen muualle. Tästä naisesta tuli yksi ensimmäisistä bahá’i-yhteisön jäsenistä Lovozerossa.
Vuodet Lovozerossa eivät olleet helppoja. Sata kilometriä Murmanskista itään, Kolan niemimaalla sijaitsevassa Lovozerossa oli pulaa ruoasta ja muista perustarvikkeista. Talojen lämmittämiseen tai aterioiden valmistamiseen oli kaasua yleensä vähän tai ei ollenkaan. Sähkö ja ruoka olivat annosteltuja, peruslääkkeitä ei ollut saatavilla. Köyhyys, alkoholismi, väkivalta ja rikkinäiset perheet olivat arkipäivää. Carroll otti tämän kaiken vastaan tyynesti. Ystävillä oli tapana kokoontua hänen yksiöönsä, kietoutua peittojen alle, rukoilla ja keskustella uskosta. Monista heistä tuli bahá’ita, ja kylään muodostettiin paikallinen hengellinen neuvosto. Lapset tulivat hänen kotiinsa säännöllisesti lastentunneille. Carroll aloitti myös opintopiirit, ja suomalaisen bahá’i-yhteisön avustuksella Lovozerossa järjestettiin kesäkoulu vuonna 1999. Vuonna 2001 Carroll osallistui bahá’i-terassien avajaisiin Karmelin vuorella Venäjän valtuuskunnan jäsenenä.
Carroll palasi muutaman kuukauden välein Suomeen hakemaan eläkkeensä ja käymään lääkärin luona. Lovozeron veden ja ilman tiedettiin olevan saastuneita, ja elämä ankarassa ympäristössä alkoi vaikuttaa hänen terveyteensä. Lääkärin mukaan Carrollin saattaisi olla korkea aika luopua Venäjällä asumisesta, mutta tämä kuitenkin palasi Lovozeroon sanoen, että hän ”tietäisi”, kun oikea aika koittaa.
Vuonna 2006 Suomeen tehdyn rutiinivierailun yhteydessä Carrollin viisumi otettiin äkillisesti pois rajalla. Venäjän viranomaisten mukaan hänellä ei ollut enää asiaa maahan, eikä Carrollille myönnettäisi enää uusia viisumeja. 75-vuotiaana hänet pakotettiin jättämään asuntonsa ja omaisuutensa Lovozeroon, eikä viidentoista kylässä vietetyn vuoden jälkeen hän saanut mahdollisuutta edes hyvästellä ystäviään. Carrollin aika Venäjällä oli ohitse.
Viimeiset vuodet
Vuonna 2007 Carroll muutti Olderdaleniin Norjaan ollakseen lähellä Gerryä ja Toddia, jotka olivat asettuneet sinne 27 Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Hänen elinikäinen rakkautensa kalastusta kohtaan jatkui, ja hän sai viimeisen kalansa, 14-kiloisen turskan kalastaessaan Nolenien veneestä 88-vuotiaana.
Carroll muistetaan hänen seikkailunhalustaan, sisäisestä valostaan sekä sitoutuneisuudestaan bahá’i-uskoon ja sen opetuksiin. Hänen kuolinpäivänään bahá'it ympäri maailman juhlivat kaksoispyhän juhlaa ja Bábin syntymän 200-vuotispäivää.
Carroll on haudattu Olderdaleniin kauniille, mäenharjalla sijaitsevalle hautausmaalle, jota ympäröivät vuoret ja alla kulkeva vuono.
Carrollin perhe sai Yleismaailmalliselta Oikeusneuvostolta seuraavan viestin:
The Universal House of Justice was sorry to learn from your email letter of 1 November 2019 of the passing of Carroll Stormer, dedicated follower of the Ancient Beauty. Her decades of faithful service to the Cause of God, including as an international pioneer to Finland, North Calotte, and the Russian Federation, are recalled with admiration. Kindly convey to her family and other loved ones the heartfelt sympathy of the House of Justice for the loss they have sustained and assure them of its supplications at the Sacred Threshold for the progress of her noble soul in the heavenly kingdom. Prayers will also be offered that they may find peace and strength at this time of bereavement.
Gerry Nolen