Rukoushenkinen elämänasenne

Bahá’í-kirjoituksissa kehotetaan rukoilemaan ja mietiskelemään päivittäin. Rukous on olennainen osa henkistä elämää. Bahá’í-uskossa rukoilemiseen suhtaudutaan keskusteluna Jumalan kanssa. Rukouksen kautta ihminen ylistää Jumalaa, osoittaa rakkautta Häntä kohtaan ja pyytää Hänen apuaan. Rukoileminen edistää henkisyyden ja tietoisuuden kehittymistä ja vie meitä läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa.

Rukoilemista voidaan ajatella keskusteluna Jumalan kanssa.

Omin sanoin rukoilemisen lisäksi bahá’í-kirjoituksista löytyy lukuisia Bahá’u’lláhin, Bábin ja ‘Abdu’l-Bahán ilmaisemia rukouksia, joita voi käyttää erilaisissa elämäntilanteissa ja haasteissa. Myös pyhäpäiville on ilmaistu omat rukouksensa. Tietyt rukoukset on varustettu erityisellä henkisellä voimalla. Näistä tärkeimpiä ovat velvollisuusrukoukset. Bahá’u’lláh on ilmaissut kolme velvollisuusrukousta, joista uskova valitsee päivittäin itselleen sopivimman.

Bahá’u’lláhin ilmaisema lyhyt velvollisuusrukous kuvaa ihmisen suhdetta Jumalaan:

Todistan, oi Jumalani, että olet luonut minut tuntemaan Sinut ja palvomaan Sinua. Tunnustan tällä hetkellä oman voimattomuuteni ja Sinun mahtisi, oman köyhyyteni ja Sinun rikkautesi. Ei ole muuta Jumalaa kuin Sinä, Apu hädässä, Itseoleva.

Rukoilemista ei ole sidottu tiettyihin muotoihin tai rituaaleihin, vaan sitä voi harjoittaa monin eri tavoin, kuten ääneen lukien, laulaen tai hiljaisuudessa mietiskellen. Yksityisten rukoushetkien lisäksi bahá’ít kokoontuvat vapaamuotoisiin hartaustilaisuuksiin, joissa luetaan rukouksia yhdessä. Hartauksissa voidaan käyttää myös muiden uskontojen pyhiä kirjoituksia. Myös musiikki on tervetullutta.

Hartaudellinen elämänasenne ei tarkoita vain rukousten ja pyhien kirjoitusten lausumista vaan pyrkimystä yhteyteen Jumalan kanssa jokaisen päivän kunakin hetkenä. Bahá’í-uskon tulkitsija ‘Abdu’l-Bahá on kuvannut rukouksen tilaa näin:

Olemassaolon maailmassa ei ole mitään ihanampaa kuin rukous. Ihmisen on elettävä rukouksen tilassa. Rukoilemisen ja anomisen tila on olotiloista kaikkein siunatuin. Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Ei ole suurempaa saavutusta tai ihanampaa olotilaa kuin keskustelu Jumalan kanssa. Se saa aikaan henkisyyttä, luo tietoisuutta ja taivaallisia tuntemuksia, synnyttää Jumalan valtakunnan uutta vetovoimaa ja saa aikaan korkeamman älyn vastaanottavaisuutta.

Palvonta ja palvelu

Rukoilemisen eli palvonnan ja hyvien tekojen eli palvelun välillä on tärkeä yhteys. Rukoushenkinen elämänasenne tukee ihmiskunnan hyväksi tehtävää palvelua. Yksilön oma henkinen kasvu on sidoksissa yhteiskunnan uudistamiseen. Rukouksista ja pyhistä kirjoituksista ammennetut ylevät ajatukset on tarkoitus saattaa rakentaviksi teoiksi.

Maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön korkein hallintoelin, Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto on todennut, että ”Jumalan palvonta ja ylistys saa korkeimman ilmaisunsa, kun se muunnetaan eläväksi ja pyyteettömäksi ihmiskunnan palveluksi.”

Oikeusneuvosto kirjoittaa, että ”rukouksessa piilevät voimat tulevat ilmi, jos rukouksen vaikuttimena on rakkaus Jumalaan eikä siihen liity pelkoa tai suosion tavoittelua ja se on vapaa pöyhkeilystä ja taikauskoisuudesta.”

Kohtuus kaikessa on yksi baha’í-uskon opeista, ja se pätee myös rukoilemiseen. Bahá’u’lláh kirjoitti: ”Yhden säkeen tai yhden sanankin lukeminen iloiten ja säteillen on parempi kuin lukuisten Kirjojen lukeminen alusta loppuun.”