Paasto bahá’í-uskossa

Bahá’í-paastoa vietetään maaliskuussa, bahá’í-kalenterin viimeisen kuukauden eli ylevyyden kuukauden ajan. Näiden 19 päivän aikana bahá’ít pidättäytyvät syömästä ja juomasta auringonnousun ja -laskun välisenä aikana. Paasto ei kuitenkaan merkitse vain ruoasta kieltäytymistä. Paasto on ensisijaisesti henkinen harjoitus, joka haastaa tahdonvoimaa, itsekuria ja kuuliaisuutta.

Paastokuukauden aikana yksilöllä on mahdollisuus arvioida olemisen ja tekemisen tasapainoa sekä suunnata kohti henkisempää ja terveellisempää elämäntapaa.

Paasto symboloi irrottautumista fyysisestä maailmasta. Se kirkastaa mielen, puhdistaa sielun itsekkäistä halusta ja auttaa sielua kehittymään. Paaston aika antaa tilaa mietiskelylle ja rukoilulle, itsepohdiskelulle ja uudistumiselle. Se lisää rakkautta Jumalaa ja ihmiskuntaa kohtaan. Paastolla nähdään olevan myös terveydellistä hyötyä, vaikka sen tarkoitus on erityisesti henkinen.

Bahá’í-uskon perustaja Bahá’u’lláh toteaa pyhissä kirjoituksissaan:

Olet varustanut näiden päivien jokaisen hetken erityisellä hyveellä, joka on tutkimaton kaikille paitsi Sinulle, jonka tietämys käsittää kaikki luodut.

Bahá’í-uskon tulkitsija ‘Abdu’l-Bahá kuvaa paaston merkitystä näin:

Sillä tämä aineellinen paasto on ulkoinen merkki henkisestä paastosta: se on vertauskuva itsehillinnästä, siitä että pitäytyy kaikista itsekkäistä haluista ja omaksuu henkisiä luonteenpiirteitä, viehättyy taivaan henkäyksistä ja syttyy tuleen Jumalan rakkaudesta. (‘Abdu’l-Bahán kirjoituksia, nro 35)

Bahá’í-uskossa tietyille ryhmille on annettu vapautus paastosta. Alle 15-vuotiaat ja yli 70-vuotiaat, sairaat, odottavat ja imettävät äidit, sekä naiset kuukautisten aikana ovat vapautetut paastoamisesta. Myös raskasta työtä tekevät sekä pitkällä matkalla olevat voivat jättää paastoamatta. Paastoaminen on jokaisen omalla vastuulla, ja vapautuksia suositellaan noudatettavan. Bahá’u’lláh onkin todennut, että paastoamisen aikaansaamaa syvempää ymmärrystä ei voi saavuttaa, ellei terveys ole kunnossa.

Paastokuukauden aikana yksilöllä on mahdollisuus arvioida olemisen ja tekemisen tasapainoa sekä suunnata kohti henkisempää ja terveellisempää elämäntapaa. Sielu virkistyy ja mieli saa tilaa toipua ennen uuden vuoden alkua. Bahá’í-uusivuosi eli naw-rúz alkaakin heti paastokuukauden päättyessä kevätpäiväntasauksen aikaan.