Tiedetäänkö Iranin bahá’íden vainoista Suomessa?
Sanomalehti Kaleva käsitteli Iranin bahá’íden vaikeaa ihmisoikeustilannetta 27.10.1983.
Ensimmäiset tiedot bahá’í-uskon varhaisista tapahtumista kantautuivat Suomeen sanomalehtien välityksellä jo 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäiset bahá’í-uskosta kertovat vierailijat pitivät yleisötilaisuuksiaan Helsingissä 1920-luvun loppupuolella ja 1930-luvulla.
Suomen bahá’í-yhteisö on työskennellyt monin eri tavoin helpottaakseen Iranin bahá’íden tilannetta. Kesällä 1980 lähetettiin sähkeet Iranin johtajille. Sähkeiden lähetys oli osa maailmanlaajuista hanketta osoittaa, että bahá’ít ympäri maailman välittävät, mitä Iranissa tapahtuu. Iranin hallitusta mm. pyydettiin ryhtymään välittömiin toimiin mahdollisten tulevien vainojen estämiseksi.
Suomen bahá’í-yhteisön arkistoon on kerätty noin tuhat bahá’í-uskoon liittyvää suomalaista lehtiartikkelia lähes 180 vuoden ajalta ja niistä noin 10 % käsittelee Iranin bahá’íden vainoja ajalta 1978–2023. Lähes puolet vainoihin liittyvistä artikkeleista oli levikiltään suurimmista lehdistä, kuten Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Aamulehti, Turun Sanomat, Keskisuomalainen ja Kaleva. Yleisimmät otsikot kertoivat, että vainoja ja teloituksia tapahtuu. Yhdessä artikkelissa jopa kerrottiin, että teloitettavien piti itse kustantaa teloitusluotinsa (Kaleva 16.1.1985).
Oulun seurakuntalehti Rauhan Tervehdys otsikoi joulukuussa 1981 ”Kansanedustajat sorrettujen puolella”. Artikkeli käsitteli sitä, miten muutamat maamme kansanedustajat olivat tehneet eduskuntakyselyn, jossa he kiinnittivät huomiota Iranin bahá’íhin kohdistuvaan painostukseen. Kansanedustajat kysyivät hallituksen toimia bahá’íden sortamisen ja surmaamisen tuomitsemiseksi.
Vuonna 1986 Turun Sanomat kirjoitti Suomen hallituksen tuesta Iranin bahá’ílle. Suomen bahá’í-yhteisö oli pitänyt Suomen hallintoa ajan tasalla vainoista. Vuonna 1988 Helsingin Sanomien Olli Kivinen puolusti kolumnissaan Iranin bahá’íta kirjoittamalla: ”Bahait on idealistinen ja väkivallaton ryhmä, jonka jäsenten tappaminen ja muu vainoaminen on käsittämätöntä.”
Kansainvälisen yhteisön toistuvat vetoomukset ei ainakaan vielä ole ratkaisevasti muuttanut vainoamistilannetta. Syynä voi olla esimerkiksi Iranin hallituksen ulkopuolisen tarkkailun huomioivampi, mutta silti edelleen systemaattinen vainoaminen ja lehdistön kiinnostuksen hiipuminen aiheeseen, koska teloitukset ovat toistaiseksi vähentyneet.
