Bahá’u’lláhin lapsuus ja nuoruus
Syntymä
Bahá’u’lláh eli Jumalan kirkkaus, syntymänimeltään Mírzá Ḥusayn-‘Alí Núrí, syntyi 12. marraskuuta 1817 Teheranissa vauraaseen aatelisperheeseen. Iran tunnettiin tuolloin nimellä Persia, jolla oli rikas historia muinaisine kuninkaineen, joihin Bahá’u’lláhin perheen sukujuuret ylettyivät.
Hänen isänsä, Mírzá Buzurg-i-Núrí, oli shaahin suuresti arvostama ministeri. Bahá’u’lláhin äiti oli nimeltään Khadíjih Khánum.
Syntymästään lähtien Bahá’u’lláh erottui muista lapsista poikkeuksellisten ominaisuuksiensa vuoksi. Vanhempien ihmetykseksi hän ei koskaan itkenyt vaan pysyi tyynenä kaikissa tilanteissa.
Lempeän luonteensa lisäksi Bahá’u’lláhilla tuntui olevan pienestä pitäen syvällistä ymmärrystä ja tietoa, minkä vuoksi niin lapset kuin aikuisetkin hakeutuivat usein hänen seuraansa.
Lapsuudessaan Bahá’u’lláh vietti ruhtinaallista elämää, johon kuuluivat kalligrafiaan, ratsastukseen, miekkailuun ja klassiseen persialaiseen runouteen keskittyneet opinnot. Varsinaista koulua hän ei kuitenkaan koskaan käynyt.
Bahá’u’lláhin perhe omisti useita taloja, kuten yllä oleva talo Takurin kylässä, jossa Bahá’u’lláh vietti monta lapsuutensa kesää. Hän rakasti suuresti luontoa ja vietti aikaansa usein niityillä ja puutarhoissa.
Viimeistään 14-vuotiaana Bahá’u’lláh tuli tunnetuksi etevänä keskustelijana ja ongelmanratkaisijana, jolle mikään aihe ei ollut vieras. Hänellä oli usein tapana osallistua islamilaisten uskonoppineiden kanssa julkisiin keskusteluihin, joissa hän tarjosi selkeitä ratkaisuja heitä askarruttaneisiin monisyisiin teologisiin kysymyksiin.
Isän uni
Kun Bahá’u’lláh oli viisivuotias, hänen isänsä näki koskettavan unen. Ensiksi Bahá’u’lláh oli puutarhassa, jossa hänen yllään lentelevät linnut yrittivät hyökätä hänen kimppuunsa. Linnut eivät kuitenkaan voineet vahingoittaa häntä.
Sitten hän ui valtameressä. Baha’u’lláhin keho hohti ja valaisi hänen ympärillään olevan ulapan. Suuri joukko erikokoisia ja -värisiä kaloja lähestyi Bahá’u’lláhia ja tarttui lujasti kiinni hänen pitkiin mustiin hiuksiinsa. Tämä ei lainkaan häirinnyt Bahá’u’lláhia, vaan hän jatkoi uimista kalojen seuratessa hänen valoaan.
Hämmentyneenä Mírzá Buzurg hakeutui tietäjän luokse kysyäkseen tästä kummallisesta unesta. Tietäjä kertoi, kuinka puutarha, linnut, valtameri ja kalat edustivat tätä olemassaolon maailmaa ja sen asukkaita. Bahá’u’lláh tulisi yksin ja kenenkään estämättä hallitsemaan niitä.