Ensimmäiset maininnat Suomen lehdissä
Turussa 26. marraskuuta 1852 ilmestynyt Åbo Underrättelser -lehden kertomus, jossa kerrotaan uuden uskonnon kannattajiin kohdistuneestahillitömästä kidutuksesta ja murhaamisesta.
Oululainen Uleåborgs Tidning -lehti julkaisi loppuvuodesta 1889 moniosainen artikkelisarjan Bábista.
Eurooppalaisissa lehdissä alettiin kirjoittaa bahá’í-uskosta ja sitä edeltäneestä bábilaisuudesta hyvin pian sen jälkeen, kun tämä hengellinen vallankumous oli alkanut Persiassa keväällä 1844. Erityisen suurta huomiota sai osakseen julma ja väkivaltainen uskonnollinen vaino, jonka uhreiksi uuden liikkeen kannattajat joutuivat.
Uutiset levisivät nopeasti myös Suomeen, jossa ensimmäiset jutut aiheesta julkaisivat Helsingfors Tidningar ja Finlands Allmänna Tidning. Hyvä esimerkki kuvausten sävystä on Turussa 26. marraskuuta 1852 ilmestynyt Åbo Underrättelser -lehden kertomus, jossa uuden uskonnon kannattajiin kohdistunut hillitön kidutus ja murhaaminen selitetään Persian valtiovallan ja uskonnollisen eliitin hyväksynnällä ja yllytyksellä.
Myöhemmin uudesta liikkeestä kirjoitettiin lehdissä myös syvällisemmin. Merkittävin esimerkki tästä on Uleåborgs Tidning -lehden Oulussa loppuvuodesta 1889 julkaisema moniosainen artikkelisarja ”Bab - Persialainen uskonnon perustaja”.
Reilut 20 vuotta myöhemmin Hufvudstadsbladet kirjoitti 2. kesäkuuta 1912 bahá’í-uskon perustajan vanhimmasta pojasta seuraavasti:
Viime syksynä vieraili Pariisissa ja Lontoossa muutaman viikon ajan filosofi Persiasta, Abdul Baha, joka tunnetaan myös nimellä Abbas Effendi, ja jonka opeista on vähitellen alettu puhua hyvin paljon. Kyseessä oli hänen ensimmäinen vierailunsa Euroopassa, ja hän tuli länsimaihin tuomaan sanomaansa suvaitsevaisuudesta, rauhasta ja henkisestä ykseydestä maailman kaikkien kansojen kesken.
Hufvudstadsbladet kuvaili suhteellisen laajoissa artikkeleissaan ‘Abdu’l-Bahán opetuksia muun muassa seuraavasti:
Yksi hänen ensimmäisiä ohjeitaan on etsiä totuutta ennen kaikkea. Hänen näkemyksensä mukaan voivat uskonto ja tiede yhdistyä, ja hän vertaa niitä kahteen siipeen, joiden avulla ihmisen äly voi saavuttaa ylevimmät korkeudet ja ihmisen sielu kehittyä, ja joista molemmat ovat välttämättömiä ihmisen hengen lennolle. – – Hän ei halua että kukaan luopuu omasta uskostaan, vaan jokaisen tulisi laajentaa näköalojaan, vapautua ahtaista ennakkoluuloista, osoittaa suvaitsevaisuutta toisten elämänkatsomuksia kohtaan, sekä pyrkiä saattamaan omansa yhteisymmärrykseen totuuden kanssa. Tällöin kaikki eroavaisuudet ilmenevät niiden oikeassa valossa, nähdään niiden vähäisempi merkitys yhden suuren totuuden rinnalla: Jumalan ykseyden, ihmisten ykseyden ja veljeyden. Tämän totuuden kautta voi ihmisten henkisestä ykseydestä tulla todellisuutta. – – Yhteenveto hänen opetuksistaan on sen sanoman uudelleensyntyminen, että maan päällä olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Vuonna 1912 Hufvudstadsbladet kirjoitti laajan artikkelisarjan ‘Abdu’l-Bahásta ja hänen vierailuistaan lännessä.
