Ensimmäiset bahá’ít Suomessa

Bahá’í-uskon saadessa yhä uusia kannattajia sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, myös maassamme käyvien vierailijoiden määrä kasvoi.

Martha Root

Yhdysvaltalainen toimittaja ja bahá’í Martha Root vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1927.

Yksi Suomessa tuolloin vieraillut oli neljä kertaa maailman ympäri matkannut yhdysvaltalainen toimittaja Martha Root, jonka ensimmäisestä matkasta julkaistiin artikkeli Helsingin Sanomissa 29. toukokuuta 1927. Toimittaja Root kertoi lehdelle bahá'í-uskon synnystä ja päämääristä:

Amerikkalainen rauhanaatteen ystävä Suomessa

Rauhanaate ja bahai-liike valtaa kaikissa maissa yhä laajempia kansankerroksia puolelleen.

Bahai-liike, kertoi toimittaja Root, joka matkoillansa on pitänyt lukemattomia esitelmiä tästä yli koko maailman levinneestä uskonnollisesta virtauksesta, opettaa uutta ihmisyysuskontoa. Se on levinnyt miltei kaikkiin eri maihin ja sen kannattajien joukossa tavataan niin hyvin kristittyjä, juutalaisia, muhamettilaisia, kuin kaikkien muidenkin uskontojen tunnustajia.

Haastattelun lopuksi toimittaja Root lausui ilonsa käyntinsä johdosta maassamme. Hän oli saanut Suomesta hyvin miellyttävän käsityksen ja lausui tavanneensa täällä paljon rauhanaatteen hartaita ystäviä.

Aminda Josephine Kruka

Aminda Josephine Kruka saapui Suomeen keväällä 1938.

Ensimmäinen bahá'í-uskon periaatteiden edistämistarkoituksessa Suomeen useiksi kuukausiksi jäänyt henkilö oli Yhdysvalloista keväällä 1938 saapunut eläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Useat lehdet kirjoittivat hänen työstään Suomessa, kuten esimerkiksi Naisten Ääni ja Suomen Nainen. Ilta-Sanomat raportoi 8. kesäkuuta 1939 hänen vierailustaan mm. seuraavasti:

Hänen nimensä on Miss Aminda Josephine Kruka. Neiti Kruka on hyvin vaalea, keski-ikäinen nainen – – Neiti Kruka on amerikatar syntyään mutta hänen äitinsä on suomalainen ja isä ruotsalainen. (Kuulimme hänen puhuvan puhelimessa varsin hyvää suomea). Neiti Kruka kävi Suomessa ensimmäisen kerran jo viime syksynä.

Tiedustelimme luonnollisesti kiinnostuneina, millaisena ”profeetta” näki tulevaisuuden. Eipä juuri valoisana, ainakaan aluksi. Seuraavien kahdentoista vuoden kuluessa maailman tilanne ei tule paranemaan. Suuri sota, johon verrattuna viimeinen merkitsi vain alkuvauhtia ja joka vetää kaikki maapallon maat Etelä-Amerikkaa myöten pyörteisiinsä, polttopisteenään Keski-Eurooppa, on kynnyksellä puhjeten ehkä vuonna 1940. (Kuinkahan käy olympialaisten?). Tämä sota merkitsee itsekullekin niin suurta kärsimystä ja tappiota ja samalla sen ilmaa puhdistava vaikutus on niin perinpohjainen, että ihmisissä vihdoin tapahtuu ”sydämen muutos” – – ja aloittavat uuden aikakauden ihmiskunnan historiassa.

Väinö Rissanen, Suomen ensimmäinen bahá’í

Pastori Väinö Rissasesta tuli Suomen ensimmäinen bahá’í vuonna 1938.

Kesällä 1938 tapasi Josephine Kruka teatterimatkallaan Helsingissä pastori Väinö Rissasen, josta tuli Suomen ensimmäinen bahá’í. Vuonna 1939 Rissanen kirjoitti bahá’í-uskon merkityksestä koskettavan lausunnon:

Suurin asia, jonka tämä uusi Ilmestys tarjoaa maailmalle, on veljellinen rakkaus, ei rakkaus omaa perhettä kohtaan, ei rakkaus omaa maata kohtaan, vaan rakkaus koko maailmaa kohtaan, maailmaa joka monet toisilleen vihamieliset uskomukset ja lahkot ja poliittiset ryhmittymät repivät riekaleiksi. Ihmiskunta on niin erillään ja kuitenkin niin lähellä meitä ahdistavissa vaikeuksissa ja koettelemuksissa! Tämä Ilmoitus tuo meidät lähemmäksi toisiamme ja tekee meistä kaikista todellisia veljiä. Juuri tätä yhdistävää voimaa me tarvitsemme tänä ”sotatietoisena” aikana. Tämä Ilmaisun kohta on suuresti ilhduttanut minua.

Elsa Vento ja Greta Jankko

Elsa Vento

Greta Jankko

Keväällä 1950 Helsinkiin saapui Kanadasta suomalaissyntyinen Elsa Vento avustamaan ensimmäisten järjestäytymisaskeleiden ottamisissa. Hän menehtyi vuonna 1955, ja oli ensimmäinen Suomessa haudattu bahá’í. Syksyllä 1955 oli jäsenluettelossa 24 henkilöä. Yksi heistä oli Greta Jankko, Yhdysvalloissa pitkään asunut ja bahá’í-uskoon siellä tutustunut naishenkilö. Hän aloitti tarmokkaan ja pitkäjänteisen bahá’í-kirjallisuuden suomennostyön.

1950-ja 1960-luku oli Suomen bahá’í-yhteisölle erityisesti järjestäytymisen aikaa: Ensin perustettiin Helsingin Bahá’í Seura 1950-luvun alussa, 1950-luvun puolivälissä hankittiin bahá’í-keskus, josta Ilta-Sanomat julkaisi lyhyen artikkelin otsikolla ”Uuden uskon keskus vihitty Käpylässä”.