Suomen bahá’í-yhteisön kesäkouluun Korpilahdelle kerääntyi tänäkin kesänä yli 200 osallistujaa.

Suomessa bahá’í-kesäkouluja on järjestetty vuosittain jo 1960-luvulta asti. Bahá’í-opetusten mukaan ihmisen olemassaolon tarkoituksena on ”uurastaa paremman maailman rakentamiseksi ja elää yhdessä sopusoinnussa ja yhteisymmärryksessä.” Bahá’í-uskon perustaja Bahá’u’lláh vahvisti kirjoituksissaan, että ”kaikki ihmiset on luotu viemään eteenpäin alati edistyvää sivistystä.” Kesäkoulu on yksi niistä yhteisömme tarjoamista tiloista, joissa tarkastellaan tätä ihmiskunnan yhteistä tehtävää ja sen suhdetta nykymaailmaan. Osuvasti tämän vuoden teema olikin ”Bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentava voima”.

Pääpuhujia oli tänä vuonna kaksi, Toronton yliopiston professori, ihmisoikeusjuristi Payam Akhavan sekä asianajaja Nabil Khodadad Englannista.

Ihmisoikeusjuristi Payam Akhavan luennoi Myanmarin rohingya-kansan kokemista julmuuksista ja pyrkimyksistä oikeuden saamiseksi.

Payam Akhavan piti silmiä avaavan luennon Myanmarin rohingya-kansan kokemista julmuuksista ja jakoi omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka valtion tekemät ihmisoikeusrikokset saatiin vihdoin Kansainvälisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Toisessa luennossaan ”Ilmaston muutos ja globaali hallinto” Akhavan kertoi pienten saarivaltioiden ahdingosta ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun ja sään ääri-ilmiöiden keskellä. Akhavan edusti saarivaltioita, kun nämä nostivat kanteen kansainväliseen oikeuteen suurimpia saastuttajamaita vastaan.

Molemmat luennot olivat koskettavia, mutta antoivat toivoa siitä, että meillä kaikilla on todellinen mahdollisuus muuttaa maailmaa paremmaksi sinnikkyydellä ja rohkeudella.

Nabil Khodadadin luentosarjan nimi oli ”Miksi olemme toiveikkaita?”. Luennot käsittelivät maailman ja yhteiskunnan nykytilaa, Bahá’u’lláhin visiota uudesta maailmanjärjestyksestä sekä meidän rooliamme ja vastuutamme vision toteutumisesta.

Espoolainen Melody Karvonen oli vaikuttunut luennoitsijoiden valtavasta tietämyksestä, maailmanlaajuisesta kokemuksesta ja vaikuttavasta nöyryydestä. ”Luennot herättivät toivoa ja innostusta tälle maailman ajalle, jossa helposti koetaan, että ei voida tehdä mitään. Bahá’íden päämäärä on kaukana, mutta pienillä askelilla voi oikeasti tehdä jotain konkreettista ja kulkea kohti Shoghi Effendin antamaa visiota”, Karvonen kuvaa.

Luentojen jälkeen osallistujat keskustelivat pienryhmissä päivän luennoista ja niiden herättämistä ajatuksista. Samoissa ryhmissä valmisteltiin myös ryhmäpalvelutehtäviä, joihin kuului salin viihtyisyydestä vastaaminen, hartauksien järjestäminen ja ruokavalvonta. Elina Parviainen kesäkoulukomiteasta kertoo, että monet ovat vuosien varrella kaivanneet ryhmäpalvelutehtäviä takaisin, koska ne palvelumahdollisuuden lisäksi vahvistavat yhteisöllisyyttä. ”Saimme pelkästään positiivista palautetta kokeilusta. Olin itse yksi ryhmänjohtajista ja kokemuksesta voin sanoa, että se oli antoisa tehtävä. Pääsimme päivittäin keskustelemaan pääpuhujien kanssa luentojen ja seminaaritehtävien sisällöstä, mikä syvensi omaa ymmärrystäni teemoista. Suosittelen tätä tehtävää lämpimästi ja toivon, että ensi vuonna meillä on suorastaan ryntäys ihmisistä, jotka haluavat toimia ryhmänjohtajina”, Parviainen kertoo.

Osallistujat järjestivät myös oma-aloitteista ohjelmaa, kuten pihalla järjestetyn mukaansa tempaavan musiikkiesityksen, joka keräsi ympärilleen innokkaita soittajia ja tanssijoita. Ystäviä kannattaisi rohkeasti tarjota omaa ohjelmaa, jotta jokainen voi antaa oman panoksensa ja koulusta tulisi aidosti meidän näköinen.

Ylimääräisenä ohjelmana pidettiin elokuvailta, jossa katsottiin dokumenttielokuva Avartuva näköala. Kyseessä on aiemmin tänä vuonna julkaistu koskettava dokumentti eri puolilla maailmaa asuvista ihmisistä, jotka ratkaisevat elinpiirissään vallitsevia ongelmia bahá’í-uskon periaatteiden innoittamina.

Luentojen lisäksi ohjelmassa oli myös työpajoja, joiden joukosta löytyi jokaiselle jotain: musiikkia, liikuntaa, taiteita, yhteiskunnalliseen aiheita, bahá’í-kirjoituksiin ja -opetuksiin syventymistä ja paljon muuta. Myös lapset ja nuoret oli tietysti huomioitu, ja nuoret käsityöläiset saivatkin aikaan upean lehtimajan.

Elina Parviainen oli toista kertaa mukana järjestämässä kesäkoulua ja kertoo koulun järjestämisen olevan kivaa ja palkitsevaa. ”Kesäkoulun järjestämisessä on yhtäältä ison kuvan ylläpitämistä ja kehittämistä. Toisaalta kesäkoulun järjestäminen on myös hyvin konkreettista. Se on pienten palasten yhteen sovittamista ja tekijöiden kalastelua. Kouluhan syntyy lukuisten ihmisten palvelusta lastentuntien opettajina, varhaisnuorten valmentajina, luennoijina, tulkkeina, työpajojen vetäjinä, hartausten koordinoijina, iltaohjelmien järjestäjinä, tekniikasta vastaajina, ryhmänjohtajina, ruokavalvojina, ja niin edelleen”, Parviainen kuvaa.

Järjestelyt ja ohjelma keräsivät paljon kiitosta. Tarja Niemi Rovaniemeltä on osallistunut kesäkouluihin jo kymmeniä kertoja. Joskus matkoihin saattaa kulua enemmän aikaa kuin itse kouluun. ”Kaiken kaikkiaan koulu oli hyvin järjestetty. Puhujat olivat kiinnostavia, tasokkaita ja joskus haastaviakin, täyttä asiaa”, Niemi kertoo.

Kesäkoulun osallistujissa on eri-ikäisiä ihmisiä monesta eri taustasta. Nummelasta saapunut Maria Lähteelä oli toista kertaa mukana tutustumassa bahá’íden toimintaan. ”Kesäkoulu oli hieno kokemus. Kouluun oli helppo tulla, minut otettiin vastaan avosylin. Ryhmäkeskusteluissa koin, että sain osallistua tasavertaisena osallistujana. Puitteet olivat loistavat ja koko ohjelma kiinnostava ja ajatuksia herättävä”, Lähteelä toteaa.

Laadukkaiden luentojen lisäksi suuri osa kesäkoulun viehätystä on yhdessä opiskelu, toisiin tutustuminen ja yhteinen tekeminen rennossa ilmapiirissä, unohtamatta tietenkään rantasaunaa ja yhteisiä iltoja grillikatoksen luona.

Ennakkotietojen mukaan ensi vuoden kesäkoulu järjestetään taas tutussa paikassa Alkio-opistolla 3.–8.7.2024. Toivottavasti näemme taas silloin kaikki vanhat ja uudet ystävät!