Eino Kylliäinen 1928–2020

Eino Kylliäinen syntyi 15.3.1928 Kurkijoen pitäjässä Elisenvaaran kylässä (luovutetussa Karjalassa). Sota-ajan lapsena Einon perhe joutui lähtemään evakoksi kaksi kertaa, ensin Keuruulle ja sitten Ylistaroon. Eino oli kuitenkin lähetetty kotoa jo 14-vuotiaana ansaitsemaan itse elantonsa. Aluksi hän oli töissä Helsingissä, mutta hakeutui sieltä Ilmailuammattikouluun Jämijärvelle 16-vuotiaana.

Lentämisen ohella toinen hänen mieluisista harrastuksistansa oli hiihtäminen, ja hän osallistui lukuisia kertoja Pirkan hiihtoon. Tämän yhdeksänkymmenen kilometrin hiihdon parhaan ajan, kuusi ja puoli tuntia, hän saavutti pitkälti yli kuudenkymmenen vuoden iässä.

Myöhemmin Eino opiskeli Rovaniemellä Rovala-opistossa ainakin englannin kieltä. Perheen perustettuaan hän päätti hakea opiskelemaan Tampereen teknilliseen opistoon ja valmistui sieltä sähköteknikoksi vuonna 1954. Hän toimi pääosan urastaan Tampereen sähkölaitoksella, ensin käyttöteknikkona ja sen jälkeen tutkimusteknikkona sähkölaitoksen tutkimusosastoa vetäen.

Eino liittyi bahá’í-uskoon tammikuussa 1963 Tampereella. Härmälän seurakunnan silloinen kirkkoherra ei myöntänyt hänelle eroa kirkosta joulukuussa 1962, vaan pyysi häntä harkitsemaan vielä kuukauden, minkä jälkeen hän sitten saattoi liittyä Tampereen bahá’í-yhdyskuntaan, kuten sitä tuolloin nimitettiin.

Eino kuuli uskosta ensi kerran ollessaan opiskelemassa englantia kevätlukukauden 1960 Manchesterin yliopistossa Englannissa. Vapaa-aikana hän lähti professorinsa ja tämän vaimon kanssa tutustumaan National Parkissa sijaitsevaan Lyme Hall -kartanoon, jossa oli parhaillaan bahá’íden vuosikokous. Niinpä häneltä kysyttiin jo portilla ”Are you a Bahá’í?” (Oletteko bahá’í?) Tilaisuuteen Eino ystävineen ei tietenkään voinut osallistua. Palattuaan kotimaahan Eino huomasi bahá’í-asian kotiutuneen myös Suomeen. Muun muassa Ilmarinkatu 37:ssä oli kokouksia, ja näissä yhteyksissä Eino antoi suomen kielen tunteja Iranista saapuneille Biuk-Aghaille ja mahdollisesti myös Bidardeleille ja Ann Ashenille. Samoihin aikoihin oli bahá’í-puhujaksi Tampereelle kutsuttu myös Lois Lawrence Norjasta, ja tässä kokouksessa Eino toimi tulkkina.

Liityttyään virallisesti mukaan bahá’í-yhteisöön hän oli aktiivisesti mukana yhteisön toiminnassa ja tuli valituksi Kansallisen Henkisen Neuvoston jäseneksi ridvánina 1963. Hänen toiminnastaan mainitaan Bahá’í-uutislehdessä muun muassa yleisökokousten sarjan alkamisen yhteydessä 31.1.1963. ”Ensimmäisessä kokouksessa uusi bahá’í-ystävämme Eino Kylliäinen piti alustuksen, joka synnytti vilkasta, ajoittain jopa myrskyisää keskustelua.”

Marraskuussa 1963 mukaan liittyivät myös Einon vaimo Sonja sekä tyttäret Pirjo ja Marjo. Tapahtumasta kirjoittaa uutislehti marraskuun 1963 numerossaan: ”TAMPERE – Kiitos Ylhäiselle Kauneudelle ja Ikuiselle Aamunsarastukselle yhdyskuntamme uusista jäsenistä. Bahá’u’lláh on ohjannut luokseen kaksi sielua, ystävämme Airi Helovuon ja rakkaan Sonja Kylliäisen. Toivomme kaikille suomen yhdyskunnille jatkuvaa jäsenten lisääntymistä!” Myöhemmin perheeseen syntyivät vielä lapset Ilona ja Petri.

Eino oli Suomen Bahá’íden Kansallisen Henkisen Neuvoston jäsen keväästä 1963 vuoden 1981 vuosikokoukseen saakka. Vuosien saatossa hän toimi puheenjohtajana, varapuheenjohtajana, väliaikaisena pöytäkirjasihteerinä ja pitkäaikaisena rahastonhoitajana. Jäätyään pois Kansallisesta Henkisestä Neuvostosta, hän toimi Kansallisen Opetuskomitean jäsenenä usean vuoden ajan. Eino osallistui myös Inarin bahá’í-keskuksen rakentamiseen, kuten moni muukin bahá’í tuohon aikaan.

Eino oli kiinnostunut myös viron kielestä ja opiskeli sitä ahkerasti samalla, kun opetti suomea ulkomailta Suomeen tulleille. Tämä kielitaito auttoi sitten, kun hän suuntasi lukuisille opetusmatoille, joiden aikana hän opetti bahá’í-uskoa sekä Tallinnassa että Tartossa, ja oli muun muassa mukana Kansallisen Henkisen Neuvoston edustajana Viron Kansallisen Henkisen Neuvoston muodostamistilaisuudessa. Tällöin hän luki myös 16.4.1999 päivätyn Suomen Kansallisen Henkisen Neuvoston kirjeen, jonka oli kääntänyt englanniksi ja viroksi.

Tiedotuslehden toivomus jäsenmäärän kasvusta toteutui ainakin Kylliäisten osalta. Lyme Hallin ovella lausuttujen muutamien sanojen seurauksena kasvoi Suomen bahá’í-yhteisö kahdella aikuisjäsenellä ja neljällä lapsella, ja myöhemmin monilla lasten puolisoilla ja vielä melkoisella joukolla kolmannen sukupolven jälkeläisiä.

Matti Vesamaa ja Marjo Koskinen