Vankeus ”Mustassa onkalossa”
Persian shaahi Násiri’d-Din
Elokuussa 1852 Persian shaahi Násiri’d-Din yritettiin salamurhata, ja Bahá’u’lláhia syytettiin perusteettomasti tähän juoneen osallistumisesta. Kun hänestä annettiin pidätysmääräys, eräät hänen vaikutusvaltaisista ihailijoistaan tarjosivat hänelle suojeluaan. Bahá’u’lláh päätti kuitenkin mieluummin kohdata syytökset. Hän joutui kävelemään paljain jaloin vankilaan samalla, kun kiihtynyt väkijoukko heitti kiviä häntä kohti.
Murhayritys sai shaahin raivon valtaan, minkä seurauksena useita bábilaisia teloitettiin. Näistä teloituksista kuultiin myös Suomessa, missä turkulainen sanomalehti Åbo Underrättelser uutisoi asiasta 26. marraskuuta 1852.
Bahá’u’lláh ja osa bábilaisista heitettiin pahamaineseen teheranilaiseen tyrmään, jota kutsuttiin ”Mustaksi onkaloksi”. Se oli pimeä, löyhkäävä ja saastainen maanalainen vankila, jonne suljettiin vain kaikkein vaarallisimmat ja väkivaltaisimmat vangit. Heidät kytkettiin kahleilla toisiinsa liikkumisen estämiseksi. Tämän lisäksi Bahá’u’lláhin kaulaan sälytettiin yli 50 kiloa painavat kahleet, jotka jättivät jälkensä hänen kehoonsa loppuelämäksi. Joka päivä yksi bábilaisista tuotiin ylös tyrmästä – hirtettäväksi.
Bahá’u’lláh kirjoitti vankeudestaan seuraavasti:
Meidät teljettiin neljäksi kuukaudeksi vastenmielisimpään paikkaan, mitä kuvitella saattaa. – – Tyrmää verhosi synkkä hämärä, ja vankitoveriemme luku likeni puoltatoista sataa sielua: ryöväreitä, murhamiehiä ja maantierosvoja. Tungoksesta huolimatta ei siellä ollut muuta ilmanvaihtoaukkoa kuin käytävä, jonka kautta tulimme sisään. Kynä ei saata sitä loukkoa kuvata eikä kieli sen kuvottavaa löyhkää kuvailla. Miehistä monet olivat vailla niin vaatteita kuin vuodettakin. Jumala yksin tietää, mikä Meitä kohtasi tuossa mitä iljettävimmässä ja synkeimmässä paikassa!
Turkulainen sanomalehti Åbo Underrättelser uutisoi Bábin seuraajien teloituksista 26. marraskuuta 1852.
Päivittäin vartijat tapasivat laskeutua kolmen jyrkän portaikon kautta alas onkaloon, siepata yhden tai useamman vangeista ja raahata heidät ulos teloitettaviksi. Teheranin katujen varsilla länsimaalaiset kauhistuivat nähdessään bábilaisia uhreja ammuttavan tykin suusta, pilkottavan kuoliaaksi kirvein ja miekoin sekä johdettavan kohti kuolemaansa elävinä soihtuina palavat kynttilänsydämet ruumiidensa avoimissa viiltohaavoissa.
Bahá’u’lláhin ilmoituksen alku
Tässä surullisen kuuluisassa vankilassa Bahá’u’lláh sai ensimmäisen aavistuksen tehtävästään Jumalan ilmaisijana. Myöhemmin hän kirjoitti:
Olin vain ihminen, muiden kaltainen, unessa vuoteellani, kun katso, kaikkein kirkkaimman henkäykset kävivät ylitseni tuoden minulle tiedon kaikesta, mitä ollut on. Tämä ei tule minulta, vaan Häneltä, joka on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä. Ja Hän käski minun korottaa ääneni maan ja taivaan välillä – –.
Jumalallisen ilmoituksen kokemista on sivuttu ainoastaan toisen käden tietoina niissä kuvauksissa, jotka ovat säilyneet Buddhan, Mooseksen, Kristuksen ja Muḥammadin elämästä, mutta Bahá’u’lláh on kuvaillut sitä havainnollisesti kirjoituksissaan:
Niiden päivien aikana, kun viruin Teheranin tyrmässä, vaikka kahleiden musertava paino ja ilman täyttänyt löyhkä sallivat Minulle vain vähän lepoa, tunsin silti noina harvoina uinailun hetkinä ikään kuin jotakin olisi virrannut pääni laelta rintani yli, aivan niin kuin mahtava vesiputous ryöppyää maahan korkealta vuorenharjanteelta. Ruumiini joka jäsen roihahti sen tähden kuin tuleen. Näinä hetkinä saneli kieleni sellaista, mitä kukaan ei kestäisi kuulla.
